30.4.2024

Meri rauhoittui ja pääsimme jatkamaan matkaa seesteisimmissä merkeissä kohti merenkurkkua.
Merenkurkkuun saapuessa testailimme vähän aluksen manööveerausta, muutaman kerran pyöriteltiin alusta ympäri samalla tarkastaen, miten nopeasti alus kääntyy eri nopeuksilla ja eri peräsin kulmilla. Olihan näistä manöövereistä kuitenkin aikaa viime syksystä.
Merenkurkussa pääsimme sitten luovimaan ajojäänauhojen pariin. Lautat olivat välillä melko paksuja ja kookkaita ja jouduimme pyörimään alueella muutaman kerran paikkaan josta jääkenttä jatkui joka puolelle turhan kauas ja jouduimme palaamaan omia jälkiä takaisin etsimään parempaa paikkaa.

Aikamme ajojäissä pyörittyämme otimme alueen eteläreunalla olevaan jäänmurtajaan yhteyttä ja kyselimme minkälaisessa kentässä me olemme. Heidän vinkkien mukaan jatkoimme matkaa läpi ajojäiden. Etelästä saapui vähän isompi paatti niin menimme hetkiseksi odottamaan väylän sivuun ja auenneesta ”rännistä” puikahdettiin läpi ajojääkenttä. Muutama ajojäänauha meitä vielä ennen aamunkoittoa häiritsi mutta niistä päästiin läpi helposti. Täytyy myöntää, että hiukan jännitti mennä mutta luotettiin kokeneiden ohjeistukseen ja onhan Alpo vanha satamajäänsärkiä myös. Kaikki meni hyvin loppujen lopuksi ja vappupäivä valkeni seesteisenä ja tyynenä.